Niinhän sitä sanotaan että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olin Solen kanssa varsin "mukiin menevällä" näyttelymatkalla Saksan Donaueschingenissä elokuun alussa. Ajattelin tallentaa siitä poikineet hienot muistot ja kokemukset ylös, sekä jakaa ne myös muiden kiinnostuneiden luettavaksi.
Keväällä katsastelin ulkomaan näyttelyitä ja tulin kysyneeksi Solen kasvattajalta tietäisikö hän mitään mielenkiintoista näyttelyä Keski-Euroopasta päin. Meidän on ollut tarkoitus tavata Solen Suomeen lähdön jälkeen monta kertaa, mutta aina suunnitelmat ovat menneet mönkään. Kuin tarjottimmella Donauen näyttelyviikonloppu osui kesälomaani, ja vielä kun toisena päivänä siellä oli mielenkiintoinen tuomari, niin kutkutus lähteä reissuun kasvoi.
Lähdimme siis Solen kanssa kaksin sukuloimaan. Koska autolla ajo Keski-Euroopan halki yksin, renkaan vaihtotaidottomana ja puutteellisen navigointikyvyn ja liikennesilmän omaavana olisi ollut turhan riskialtista, päädyin varamaan lennot Milanoon. Hieman sydän syrjällään sitä lentojen sujuvuudesta aina oli, mutta kaikki meni kohdallamme hyvin ja Sole palautui lennoista nopeasti.
 |
| Stoppi Alpeilla |
Vietimme ensin siis vauhdikkaan ja hyvin lämpimän päivän muodin mekassa Milanossa. Seuraavana päivänä starttasimme auton kohti Saksaa. Reissuun lähtivät siis Solen kasvattaja Lisa, hänen ystävänsä Diletta, sekä Solen siskopuoli "Zoe" Bee Rivarco The Only One, ja "Khaleesi" Selfportrait. Ajoimme ihastuttavien Sveitsin alppien yli, ja matkalla riittikin pällisteltävää. Illan suussa pääsimme perille Donaueen. Jätän tässä kuvailematta illan ötökkä episodin, jonka seurauksena jouduin vaihtamaan huonetta. Vinkkinä voin kuitenkin antaa: jos olet menossa kesällä Keski-Eurooppaan, älä jätä ikkunoita auki ja valoja päälle illan pimetessä. Muuten voit saada epämieluisia huonekavereita.
Aamun sarastaessa suuntasimme karavaanin näyttelypaikalle, hyvät puitteet omaavalle ratsastus-stadionille. Kehiä oli monta, arvioisin lähemmäs kymmentä. Tämän vuoden näyttely oli myös erikoisnäyttely Greyhoundeille, ja monenmoista grey oheisohjelmaa olikin. Whippettejä oli ilmoitettu lauantaina 3.8. 136, uroksia 63 ja narttuja 73. Urokset tuomaroi Dagmar Kenis-Pord (GB) ja nartut Joachim Kiack (D). Sunnuntaina whippettejä oli ilmoitettu 112, uroksia 47 ja narttuja 65. Urokset tuomaroi Joachim Kiack (D) ja nartut Göran Bodegård (S).
Etupäässä seurailin vain narttujen kehää. Lämpötila yli +30 verotti hieman patsastelemista muualla kuin teltan syövereissä. Suurin luokka nartuissa oli avoin, jossa oli n.30 osallistujaa. Nuorten luokassa, johon myös Sole ja Khaleesi osallistuivat, oli molempina päivinä kahdeksan koiraa. Saksan näyttelysäännöt ovat siitä erilaiset Suomeen verrattuna, että ns. "sertiluokkaan" osallistuvat vain nuorten-, avoimen-, käyttö-, ja valioluokan voittajat. Valioluokastakin vain siltäosin, jos voittajalle ei ennestään ole kyseisen maan sertiä. Serti jaetaan näiden kesken, ja vara-serti luokkaan tulevat sertittä jääneiden lisäksi myös sertin voittaneen koiran luokka kakkonen. Paras narttu luokkaan osallistuvat "sertikilvan"voittaja, valioluokan- ja veteraaniluokan voittajat, sekä junnujen voittaja. Paras narttu "titteli" jaetaan ja that's it. Ei siis ollenkaan PN2-3-4 sijoituksia. Tämän jälkeen valitaan ROP.
 | |
| Solen ekan päivän luokkavoitto |
Pahoittelen, etten saanut otettua tuloksia ylös. Myöskään minkään sortin laatumainintoja ei jaettu, kehästä lähdettiin tietämättä tuliko sieltä se "eri" vai "h". Kuumuuden keskellä koitin huolehtia etupäässä siitä että olen itse kehässä jotakuinkin oikeaan aikaan. Vara-sertin sai kuitenkin Zoe oltuaan toinen luokassaan ja serti meni avoimen luokan voittajalle, saksalaiselle koiralle, joka oli myös PN. Sole pärjäsi myös varsin mukavasti, kun hän voitti kovatasoisen nuorten luokan, ja sai maininnan VDH! Dilettan Khaleesi oli luokka kakkonen Solen jälkeen, joten olimme varsin tyytyväisiä. VDH:n saa ainoastaan luokkavoittajat jos tuomari näin katsoo, ja sillä saa käsitteekseni korvattua osan serteistä? Saksan valioitumiseen sertejä tarvitaan yhteensä 4. VDH:n merkitys ei ole vieläkään täysin auennut minulle, ja jos joku siitä jotain tietää, niin saa valaista.
Tässä Solen arvostelu ensimmäiseltä päivältä. Tulos siis luokkavoitto ja VDH. Tuomari Joachim Kiack Saksasta.
"Strong overall built, typical head, correct bite, long neck, very nice top- and underline, correct standing, angulations broud(?) thighs(?), floating movement, parallel coming and going, friendly."
 |
| Eukanuba Super Best In Show |
Lauantain iltaohjelmaan kuului Eukanuba Super Best In Show Challenge kaikille ryhmänäyttelyiden BIS voittajille ja kansainvälisten näyttelyiden ryhmävoittajille. Solellehan tuo kunnia olla SBIS rapsahti helmikuussa Riikassa (ah, hetki onnelliselle muistelolle). Päätin ottaa osaa kisaan, sillä show musiikin ja parrasvalojen loisteessa olisi hieno kokemus. Koiria oli ilmoitettu yhteensä 30-40. Tuomaripaneeli koostui viidestä näyttelyssä arvostelevasta tuomarista. Koirat menivät "arvosteltavaksi" arvottuina pareina, ja handlereille jaettiin keltainen ja punainen "nauha". Ensin juostiin yksittäin sisään kehään ja koirat laitettiin seisomaan tuomareiden eteen. Tuomarit oman mieltymyksensä mukaan nostivat sitten ylös punaisen tai keltaisen kortin sen mukaan, kumpi koirista mielytti heitä enemmän. Sama kuvio toistui läpi kisan aina jatkoon päässeiden kesken. Solellahan meni siten mukavasti, että kerta toisensa jälkeen matka jatkui. Jossain kohden kierroksia tipuin jo laskuista, olin tyytyväinen jo siitä, että pääsimme ensimmäisestä kierroksesta jatkoon. Kun lopulta juontaja kuulutti seuraavaksi semifinaalit, ja että seuraava voittaja jatkaa finaaliin niin järkytys oli melkoinen! Ja vielä kun meidän väriä nousi enemmistö nii voi pojat! Oltiin finaalissa!! Siellä vastassa olikin komea irlanninsusikoira Italiasta. Ei varmaan tarvitse sen enempää kuvailla tunnelmia kun koitin silmät sikkurassa laskeskella tuliko enemmän meidän väriä, ja kun vielä Solen kokoinen pokaali nostetiin käteen niin voi jukran pujut!!!
Loppu ilta ja vielä seuraava päiväkin meni aivan fiilareissa! Sole oli Eukanuba Super Best in Show Challengin voittaja kymmenien BIS ja RYP voittajien joukosta!! Huisii!! Yö meni jotakuinkin vähillä unilla. Hienon illan jälkeen kuitenkin aamu koitti ja katseet piti suunnata tulevan päivän tsembaloihin. Tämän päivän tuomarina oli siis Ruotsin Göran Bodegård. Sole on aiemminkin ollut ko.tuomarin kehässä HeW-12 näyttelyssä ja tuolloin sijoitus oli hienosti ERI2 SA isosta luokasta. Aavistelin siis että tuomari voisi tykätä Solesta. Kuinka paljon, niin sitä en osannut edes aavistaa!
Päivä oli jälleen pitkä ja helteinen. Vähän turhankin helteinen, sillä junnu kehän aikaan alkoivat tummat pilvet kerääntyä näyttelyalueen ylle. Alkoi hieman kaaoottinen tunnelma, kun teltta tahdottiin saada pakattua ennen myrskyn puhkeamista ja leiri piti saada siirrettyä katettuun katsomoon, juurikin ennen nuorten kehän alkua. Jos näyttelykamat eivät olleet hukassa, niin sitten oli koira. Rankkasade alkoi olla mahdoton, ja arvostelu päätettiin keskeyttää. Se olikin varmasti ihan fiksu päätös. Myrsky kesti noin tunnin ja kaatoi telttoja, sekä sekoitti elektronisia laitteita. Teltan liepeissä roikkuessani tuli ihan mieleen kesäkuinen Tuurin reissu trombeineen. On tämä koiranäyttelyharrastus vaarallista puuhaa!
Arvostelu saatiin noin parin tunnin tauon jälkeen jatkumaan. Palatakseni nyt takaisin kehän tapahtumiin, niin Sole voitti jälleen hienosti luokkansa! Siinä menikin sitten "sertikehää" odottelessa muutama iloinen tunti. Mutta mikäs siinä taas päivän paisteesta nautiskellessa. Varsinkin kun juomatarjoilu toimi siellä Saksan maalla verraten hyvin. Sertikehään kokoontuivat taas luokkavoittajat junnuja ja veteraaneja lukuunottamatta. Tämä päivä olikin siitä erilainen, että siellä oli jaossa sekä Saksan että Italian sertit. Tuomari valitsi jatkoon Solen, sekä kauniin Sobers Mimosan itsensä kasvattajan handleroimana. Ja niinhän siinä sitten kävi, että Sole pokkasi sekä Saksan että Italian sertit! Wuhuu! (Italian valioitumiseen tarvitaan kuusi sertiä, joten matkaa siihen on vielä ja paljon.) Olimme niin fiilareissa ottamassa kuvia, että melkein unohdin mennä koko paras narttu kehään. Onneksemme siitä tultiin sertijuhlinnan lomassa ystävällisesti muistuttamaan. Voittokulku jatkui ja Sole oli Paras Narttu number UNO! ROP kehässä meitä oli vastassa veteraani-ikään ehtinyt uros Ruotsista, Albican's Music Man. Ja kuten varmaan joka ikinen facebook kaveri jo tietää tahtoi tai ei, oli Sole yyberisti ROP! Siis kelatkaa ROP! Donaueschigenin ROP! ROP ROP ROP! Siitä tulikin soittoa Suomeen, "arvaa kolme kirjainta". Muutenkin puhelinlangat lauloivat ja kuoharia kilisteltiin. Anteeksi nyt hehkutus, mutta ei tätä voi olla hehkuttamatta! Reissu oli sen sorttinen, että muistan sen varmasti koko loppu ikäni! Raksu ihqu Sole!
 |
| VSP Albican's Music Man ROP Goodmorningsunshine |
Tässä vielä Solen arvostelu sunnuntailta, tuomarina siis Göran Bodegård Ruotsista:
"A quality bitch of generous propotions, lovely head, super topline, nice balance between front and rear angulation, excelling in high quality action, a star quality bitch". VDH, CAC, BH; BOB, It.CAC
Vaikka matka oli pitkä, niin en kadu hetkeäkään. Se oli joka vaivan väärti. Voin siis suositella lämpimästi! Parasta oli tunnelma, kauniit maisemat, ja ihanat samanhenkiset ihmiset, sekä tietenkin upeat koirat. Toivottavasti pystyit elämään kanssani edes vähän näitä hienoja hetkiä. Kiitos ja kuitti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti